On ihmisiä, jotka ei voi ymmärtää tatuointeja. Aina kysytään, miksi ihoa, mikä on sulla aina koko elämäsi ajan, pitää värittää ja sotkea, kun voisit esimerkiksi vaikka maalata tai piirtää nämä asiat paperille ja tauluihin. Ihostasihan et tule saamaan näitä pois, helpolla ja halvalla ainakaan. Mitä jos siihen tatuointiin vaikka kyllästyy? Tai jos sitä alkaakin yhtäkkiä vihaamaan? Mistä voit olla varma, että pidät siitä vielä monen kymmenen vuoden päästä? Oletko ajatellut, miltä nuo kuvat näyttävät kun olet vanha ja ihosi ei enää ole noin kiinteä ja kimmoisa? Tulen kertomaan tässä omia mielipiteitäni, omien tatuointiesi tarinat ja syyt ovat sinun päässäsi.
Mulle tatuoinnit on pääasiassa muistoja, haaveita, rakkautta ja tunteita. Miten voisit kyllästyä muistoon, jota ajatellessasi sua rupeaa itkettämään ja jota rakastat yli kaiken? Jos tähän liittyy ihminen, miten voisit alkaa sitä vihaamaan? Ainakin varma tapa olla unohtamatta jotain mitä et halua unohtaa ja vaikka dementoituisitkin, tietäisit kuvan merkitsevän sinulle jotain todella rakasta, niin et ainakaan olisi tyhjän päällä ja ajattelisi, että tässä elämässä ei ole mitään hienoa.
Tatuointi voi myös olla se haave, mistä elämäsi loppuun asti unelmoit. Jos teit haaveestasi totta, tatuointi on täten myös muisto. Jos se ei toteutunut, näet sen joka päivä ja pystyt aina unelmoimaan siitä lisää. Et ainakaan unohda, mitä olet joskus yli kaiken himoinnut ja tiedät kuinka tärkeä asia on sinulle joskus ollut. Itse en pystyisi kyllästymään itser tälläiseenkään.
Ensimmäinen tatuointini, kuvastaa mulle rakkautta. Se kuvastaa asiaa, jota en tule ikinä unohtamaan, jota olen rakastanut jo monet vuodet, se ei tuomitse mua, eikä tule myöskään koskaan hylkäämään. Katsoessani sitä, muistan, että mulla on olemassa jotain, mihin purkaa ajatukset ja mikä helpottaa mun oloa vaikeinakin hetkinä. Asia on myös sellainen, että sitä mä en todellakaan pysty alkaa vihaamaan, vaikka kasvankin koko ajan nuoruudestani ulos. Voin vanhana muistella tämän kanssa koko nuoruuttani ja vaikka vertailla tämän kanssa miten maailma on muuttunut. Aito rakkaus ei katoa koskaan.
Toinen tatuointini, tuossa vasemmassa kädessä, on mulle pieni alku suureen ehkä kymmenienkin vuosien projektiin. Tatuointi on itsepiirtämäni kuva neljästä kukkasesta, joissa jokaisella on minulle henkilökohtainen merkitys. Toisilla niistä se merkitys on isompi, toisilla pienempi.
Pelkästään tämä yksi tatuointi on minulle vuosien projekti, koska harkitsen asioita pitkään. Haluan myös saada tulevaisuudessa kaikki kuvani näyttämään kokonaisuudelta.
Tunteet, ne on ihmisellä aina. Ja sehän menee niin että aika kultaa muistot, joten monien kuvien takana on myös paljon unohdettuja muistoja. Aina löydät jostain jotain uutta, mutta se, miten suhtaudut siihen, johtuu suuresti siitä, mitä olet menneisyydessäsi nähnyt ja kokenut. Tatuointiin yleensä kertyy ja kasautuu monia muistoja ja se on myös helppo tapa olla unohtamatta niitä.
Miksi siis värittäisin seinäni ja hankkisin maailman kauneimmat taulut asuntooni? Asuntoon, joka ei ole satavarma koko loppuelämääsi ja voit milloin vain kadottaa ne. Mä haluan kantaa nuo kaikki asiat, mistä kerroin mukanani. Nähdä ne silloin kuin haluan, palaamatta minnekkään. Tämä keho on kotini, olen sitten missä hyvänsä. Mulla on mukana jotain tuttua ja turvallista, jota pidän ennen kaikkea maailman kauneinpana. Mä en voi kadottaa kehoani, se kulkee mun mukana aina.
Ja yhtä helvatun hyvältä näytän kahdeksankymppisenä, kuin sinäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti