Käytetty rakkaus roskaksi riutuva ois

Häiriintyneemmän puoleinen tuskalaatuisten kuvien muokkailija täällä ilmottautuu. Tietokoneella vietetty viikon sisään reippaasti yli vuorokausi ja ei vielä edes oikein paina. Ärsyttää huono valaistus kello kahdeksan jälkeen, juuri silloin kun inspis alkaa rullaamaan. Lisäksi ärsyttää se, että kameran akkulaturi on jossain päin Kouvolaa ja kamera osoittaa muitakin kuolemisen merkkejä. No, mennään sitten tahallaan pilattujen kuvien saattelemana eteenpäin.

Kesä tulee, vai tuleeko kenties suoraan syksy? Joka tapauksessa valon määrä lisääntyy ja unen tarve vähenee. Vaikka nämä on niitä hetkiä millon tarvittaisiin eniten unta, jotta olisi edes hetken stressaamatta. Ei koira karvoistaan pääse, joten joka päivä mennään silmäpussit suurina päivästä toiseen ja yritetään ylittää se liian korkealle laitettu rima. Ensi kuussa pitäisi valmistua, kaikki pitäisi olla aikalailla tehty, mutta tuurini tuntien jotain menee pieleen. Ei se voi mennä hyvin.

Kaikki vapaa-aika menee kouluun, nukkumiseen ja siivoamiseen. Tai sitten se vaan tuntuu siltä. Päivät katoaa silmissä, viikot vierähtää ja kuukaudet haihtuu. Monta vuotta on tähän pisteeseen kuljettu, mutta onko sen pisteen ylittäminen liian hankalaa?

Elikkäs selkokielisempänä, olen neljännen vuoden kolmannen luokan kokkiopiskelija, jonka pitäisi valmistua puolentoista kuukauden päästä. Stressiä pukkaa ja kouluhommat alkaa olemaan taputeltu. Innostua ei uskalla, näillä mennään. Blogihistoriaa takana vuosia, mutta aika, motivaatio ja henki ei ole aina antanut pistää kaikkea peliin.

Blogin tarkoitusta haen vielä, luultavasti tulee olemaan aika laajakategorista sisältöä oman mielen avaruudesta aina vaatepostauksiin asti. Kunhan alan kerkeämään, blogi tulee täyttymään valokuvista, kirpparilöydöistä, opiskeluista, fiiliksistä ja mielipiteistä, älynväläyksistä, rakkaudesta, tatuoinneista, hiusjutuista ja ehkä vähän siitä kuuluisasta lifestylestäkin. Ja monesta muusta asiasta.

Itse täällä läppärin ruudun toisella puolella olen vähän-positiivinen realisti, joka ei halua suunnitella etukäteen oikein mitään. Ulkonäöllisiä osia itsestäni muokkaan tatuoinneilla, kestoväreillä, omalla vaatetusmaullani, lävistyksillä ja suurilla kullahtavilla koruilla. Rakastan kirjoittamista ja voisin kuvitella tekeväni sitä jossain kohtaa elämässäni työkseni. Musiikissa menee eniten kaikki, tarkennettuna Apulanta. Keikkailu on elämä ja kuolema samassa paketissa ja sen ohella yritän pitää itsestäni huolta, mikä ei ole tainnut onnistua, tajusin tänään alkavani valastua.

Höpönlöpön, ehkä jatkan oman alitajuntani avaamista lisää joskus enemmän, nyt palailen pakollisten duunien luokse ja siinä sivussa idoin vähän pohjaa tuleville teksteille. Jos vain yhtää enempää kiinnostaa, jatkossa kommentit ja muut ovat tervetulleita, jakakaa omaa mieltänne mulle päin!